Luontoyhteys niin lähellä mutta kaukana

Luontoyhteydestä on melko helppo kirjoittaa, kun elää saaressa keskellä kauneinta luontoa. Kuitenkin teema pitää sisällään hyvin moninaisia kerroksia. On mahdollista kulkea luonnossa omissa ajatuksissaan ja kun palaa kotiin, ei muista mitään luontoon liittyvää kokemusta retkeltään. Tai on mahdollista kulkea luonnossa jokainen aisti avoinna; tuntea tuulen poskea vasten, haistaa havun tuoksun, maistaa suolaisen meri-ilman, nähdä peurojen pomppivan metsän reunassa ja kuulla korpin äänen korkeuksista. On vielä muitakin tapoja olla yhteydessä.

Yksi tapa olla luonnon kanssa yhteydessä on tunnustella sisäisestä hiljaisuudesta käsin, kutsuuko jokin tietty kohta metsässä tai meren äärellä erityisesti luokseen. Tekeekö mieli mennä nojailemaan juuri tietyn tammen kylkeen, istahtaa juuri tietylle sammalmättäälle, heittäytyä maahan pitkäkseen kuusimetsässä tai kahlata veden rajassa hiekkaa varpaiden välissä?

Minulla on eräs tammi läheisessä saaressa, jonka kanssa käyn välillä vaihtamassa ajatuksia. Tammessa on kolme haaraa ja se seisoskelee jykevänä sammaloituneen kallion kupeessa hieman etäänpänä muista tammista. Koen, että minulla on jonkinlainen ystävyyssuhde tämän kyseisen puun kanssa. Luonnollisesti ystävyys kasvikunnan edustajan kanssa eroaa ystävyydestä ihmisen kanssa. Emme soittele puhelimella emmekä mene minnekään yhdessä. Tammi pysyy paikallaan ja jos tahdon tavata sitä, menen sen luo. Olemme kokeneet joitakin asioita yhdessä ja koen, että olen saanut tammelta apua. Jotta antaminen ja saaminen pysyisi tasapainossa tässäkin suhteessa, olen kysynyt tammelta, voinko auttaa jotenkin?

Vastauksen olen tulkinnut niin, että voisin auttaa tammia ja kaikkia muitakin puita tuomalla ihmisten tietoisuuteen, että heilläkin on tietoisuus. Tottakai tämä tietoisuus ilmenee eri tavalla kuin ihmisillä ja ihmisen ei ole helppoa kuvitella mitä puun tietoisuus tarkoittaa. Voimme huomata, että lapsilla on usein tätä kuvittelukykyä ja ymmärrystä jäljellä. Ehkäpä voimme muistaa omasta lapsuudestamme jotain tähän viittaavaa. Yksi esimerkki puiden tietoisuuden huomioimisesta on se, että nille kerrotaan hyvissäajoin etukäteen, jos ne aiotaan kaataa. Tietyllä tavalla ne silloin pystyvät valmistautumaan tilanteeseen. Monesti avohakkuualueilla tulen hyvin surulliseksi ja vasta nykyään yhdistän tämän siihen, että moni puu on joutunut hämmennyksen tilaan kaatotilanteessa ja koko alueella vallitsee jonkinlainen kaaostunnelma.

Uskon, että jokaisen ihmisen luontoyhteys on täysin uniikki ja kokemuksellinen. Tämä yhteys voi vaihdella elämäntilanteen mukaan ja vaikeina aikoina tuoda myös suurta lohtua. Meillä on Villa Sofialla menossa Kalevalaiseen viisausperinteeseen ja luontoyhteyteen liittyvä matkailuprojekti, jonka hedelmistä voi päästä nauttimaan jo ensi kesänä. Kerron lisää lähempänä <3.